#30 •
P U O L I V U O S I S A T A A T E L I N E I L L Ä
Vuonna 1965 perustetun Telinekatajan historia
havisee pieniä ja suuria tarinoita. Kysyimme työn-
tekijöiltä, minkälaiset työkohteet ovat painuneet
mieleen. Viiden vuosikymmenen varrelle mahtuu
ainutlaatuisia seikkailuja, huimia määriä telineitä,
betonimäkiä ja lumimyrskyjä.
”KAVERI LASKI LAHDEN SUURMÄEN
KAASUPULLOLLA”
Aloitin Telinekatajalla jo vuonna 1968. Ehdin olla talossa mel-
kein 41 vuotta, kunnes jäin eläkkeelle 2009. Olen toiminut
matkan varrella telineasentajana, Turun aluekonttorin hoita-
jana ja aluemyyntipäällikkönä.
Uraltani mieleeni jäi parhaiten Lahden suurmäki, joka val-
mistui vuonna 1972. Telinekataja oli mukana rakentamassa
suurmäen kaikkein korkeinta kohtaa, viimeiset 20 metriä ta-
katornilta. Asensimme teräskannattimet, timpurit laudoittivat
ja betoni valettiin siinä paikalla. Toimin kohteessa telineasen-
tajana.
Lahtelainen yritys hitsasi teräspylonin. Oli myöhäinen syk-
sy, ja betoninen mäki oli huurteessa. Turvatoimia ei siihen
aikaan juuri ollut, keikuimme siellä ylhäällä ilman varusteita.
Näin vierestä, kun hitsaajalta lipsahti parimetrinen kaasu-
pullo otteesta. Hän yritti tarttua pulloon, mutta kantapäät
luiskahtivat alta. Niin kaveri liukui suurmäkeä alas kaasupullo
kainalossaan.
Miehen vauhti vaan kiihtyi liukkaassa mäessä. Arimmat
pistivät jo kädet silmille. Hyppyrin alastulorinne on todella
jyrkkä. Emme nähneet, että hyppyrin nokassa oli röykkiö be-
tonipurkulautaa. Siihen miehen matka onneksi tyssäsi, ja hän
selvisi säikähdyksellä. Tätä tapausta en unohda!
PAULI RUIPPO
Eläkeläinen
Työskentelen Etelä-Suomen yksikön Nurmijärven toimipisteel-
lä. Toukokuussa 2015 tulee täyteen 32 vuotta Telinekatajal-
la. Olin sitä ennen myös kesätöissä 1981 ja 1982, yrityksen
nimi oli silloin Telinevuokraus Kataja.
Mieleenpainuvin kohde ja samalla suuri seikkailu oli Eesti
Vabaks eli Glastnost rock vuonna 1988. Menimme neljän mie-
hen voimin Tallinnan laululavalle rakentamaan esiintymislavaa.
Tuntui kuin olisimme olleet osa Viron vapautustaistelua.
Saavuimme legendaarisella Georg Ots -laivalla. Käytös-
sämme oli autonkuljettaja – näin Tallinna tuli tutuksi Mossel-
la. Telinekalusto tuli rekoilla Suomesta. Vaikeudet alkoivat jo
kuormia purettaessa liian pienen trukin takia. Katon asennuk-
sessa käytettävä nosturi oli vanhanaikainen, taakka rysähti
aina puoli metriä kerrallaan alaspäin. Innokkaiden talkoolais-
ten kanssa sai olla tarkkana, ettei kaikkea tarvinnut purkaa ja
rakentaa uudelleen. Kaikesta kuitenkin selvittiin.
Illalla emme meinanneet päästä syömään, vaikka meillä
oli taskut täynnä ruplia. Paikalliset opastivat meitä voitelu-
rahan ja länsivaluutan ihmeellisestä voimasta. Pääsimme ra-
vintolaan, jossa listalla oli tasan yksi ruokalaji. Samana iltana
saunottuamme kerrosemäntä kertoi kauhuissaan, ettei sähkö-
kiukaalle saa missään nimessä heittää vettä.
Lavan valmistuttua kävimme Suomessa. Tulimme takaisin
päätösjuhlaan ennen lavan purkua. Ihmettelimme, kun kaik-
ki tapahtumat olivat edellä aikataulusta. Seuraavana aamu-
na talkooväki oli odottanut meitä kaksi tuntia. Selvisi, että
olimme laivalla kääntäneet kelloja tunnin väärään suuntaan.
Semmoinen reissu oli se.
PETRI PAJUNEN
Varastotyönjohtaja
