Sodan jälkeen Koja
kykeni valmistamaan mitä
erilaisempia tuotteita Suomen
jälleenrakentamisen tarpeisiin.
1940- LUKU
Kojan logo vuodelta 1946.
Hatanpäällä oli 1090 m
2
hallitilaa.
Alakerran tehdashallis-
sa tehtiin metallityöt, yläkerrassa sijaitsivat ruokala, kont-
tori sekä sosiaalitilat. Jo tällöin Väinö Aalto näki hyväksi
luoda työntekijöille hyvät työskentelyolot. Sodan alettua
Kojan työntekijät sekä Väinö Aalto itsekin lähtivät rinta-
malle. Tilat vuokrattiin valtion määräyksestä Karjalasta
evakuoidulle karjakunnan makkaratehtaalle. Sota keskeyt-
ti Kojan toiminnan.
Väinö Aalto palasi rintamalta
huhtikuussa 1942. Koja
Oy:lle löytyi uudet tilat Tampereen Amurista osoitteesta
Suokatu 12. Väinö Aallon päivätyöt kaupungin rakennus-
suunnittelussa poikivat töitä myös Kojalle: hän sai myytyä
Hatanpään sairaalan päärakennusprojektiin Kojan valmis-
tamia VAO-venttiileitä. Väinö Aalto myös suunnitteli yrityk-
sen ensimmäisen puhallinlaitteen, joka valmistettiin Kojan
tehtaalla vuonna 1945.
Koja pääsi nauttimaan jälleenrakennusbuumista,
jota
sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle kiihdytti. So-
taa edeltänyt tuotannon taso tavoitettiin Kojassa vuonna
1946. Tuolloin Kojassa oli kolmetoista tuotannon työnte-
kijää ja heidän lisäkseen kolme toimihenkilöä. Yritys toi-
mitti rakennettaviin taloihin esimerkiksi saranoita, ovien
vetimiä ja postiluukkuja, sekä alihankintana Otralle lasten
rattikelkkoja.
Koja nousuun sodan jälkeen
Talvisota syttyi vuonna 1939. Suomi menetti sodassa sekä ihmishenkiä
että alueitaan. Jatkosodan loppuvaiheessa lähes koko Kojan tuotanto meni
Suomen armeijan puolustusvälinevarikolle. Koja valmisti osia armeijan autojen
puukaasulaitteisiin. Raaka-aineita tuotannon pyörittämiseen saatiin armeijalta.
Sodan jälkeen Koja Oy oli vahvasti mukana suomalaisen teollisuuden esiinmarssissa
ja maamme osaamisen kehittämisessä.
Perhepotretti vuodelta 1940,
vas. Väinö Aalto, Maija-Liisa Aalto
(myöh. Savo), Matti Aalto, Pekka
Aalto ja Elli Aalto.
Koja valmisti vuonna 1946 alihankintana Otralle 1240 kpl
lasten rattikelkkoja. Kansanhuoltoministeriö oli vahvistanut sen
ohjevähittäishinnaksi 1120 markkaa eli nykyrahassa noin 44 euroa.
40-luvulla valmistettiin
myös pieni määrä lasten
Nöpö-leikkiautoja, mutta
sen kalliin hinnan vuoksi
siitä ei tullut rattikelkan
veroista myyntimenestystä.
30
-LUKU
40
-LUKU
50
-LUKU
60
-LUKU
70
-LUKU
